Onni, Yrjö ja Veikko
Onni
Mattinen
uskollinen seurakuntalainen
Tulin ensimmäistä kertaa Joensuun ortodoksisen
seurakunnan palvelukseen syksyllä 1980. Tulin
uskonnonopettajan tehtäviin, mutta papiksi vihittynä
toimitin myös jumalanpalveluksia ja kirkollisia
toimituksia. Kävin aika usein Uimaharjussa toimittamassa
palveluksia.
. Ajaessani Uimaharjuun jumalanpalvelukseen jossain
Paukkajan kohdalla näkyviin tuli sininen mopo, niin
sanottu pappatunturi, ja sen sinisellä kypärällä
varustautunut ajaja. Tämä samainen mopokuski ilmestyi
Uimaharjun seurakuntakotiin, kun olin aloittamassa
jumalanpalvelusta. Näin tutustuin Mattisen Onniin. Onni
oli oiva esimerkki siitä, että ihminen pääsee
kirkkoon, jos haluaa.
. Kauan aikaa Uimaharju oli ainoa paikka Enossa, jossa
toimitettiin säännöllisesti ortodoksisia
Jumalanpalveluksia. Onnilla oli matkaa Uimaharjuun ehkä
kolmisenkymmentä kilometriä. Niin huonoa säätä ei
tainnut ollakaan, ettei Onni tullut jumalanpalvelukseen.
Pakkasella vaan lisää lämmintä alle ja tuulenpitävää
päälle, mopo käyntiin ja kirkkoon.
. 80-luvun lopulla Enoon valmistui tzasouna. Onnille se
oli tärkeä asia, tulihan kirkko jo huomattavasti lähemmäksi
hänen kotiaan. Onni nähtiin usein pyhäkön rakennustyömaalla
ja hän oli myös nostamassa ristejä tzasounan katolle.
. Vuosien mittaan Onnin voimat vähenivät ja näkö
heikkeni. Nämä vaivat eivät kuitenkaan estäneet häntä
tulemasta kirkkoon ja tiistaiseuraan. Mopo sai jäädä,
mutta kotikylän taksi toi Onnin kirkkoon joka kerta kun
Enossa oli Jumalanpalvelus. Tarjoutuipa samassa autossa
joskus kyyti muillekin kirkkoon tulijoille. Onni hoiti
vankkumatta ja uskollisesti kaikkein tärkeintä
seurakuntavirkaa, rukoilijan tehtävää.
. Kuinka ollakaan, Joensuun ortodoksinen seurakunta osti
90-luvun puolivälissä leiripaikakseen Sikrenvaaran
koulun, joka on parin kilometrin päässä Onnin kotoa.
Nyt Onni ei tarvinnut kirkkomatkalle mopoa eikä taksia.
Näkökyky oli heikentynyt, samoin liikkuminen tuli ikävuosien
myötä vaikeammaksi. Silti Onni käveli usein kesäisin
leirin jumalanpalveluksiin. Palveluksen jälkeen hänet
kutsuttiin leirin nuorten kanssa syömään.
. Onni teki vaikutuksen lapsiin ja nuoriin vakaalla ja
rauhallisella olemuksellaan. Näki selvästi, että
nuoret kunnioittivat tätä iäkästä veteraania. Jos häntä
ei muutamaan päivään nähty jumalanpalveluksessa,
alkoivat nuoret kaivata häntä: "Eikö se setä
tullutkaan", tai: "Mihin se kiltti setä jäi"
. Onni ehti täyttää 80 vuotta. Vielä seuraavana kesänä
hänet nähtiin Sikrenvaaran leirikirkossa. Hän vaikutti
silloin vielä henkisesti virkeältä ja jutteli mielellään
meidän kanssamme.
. Yllättäen saimme pian kuulla, että Onni oli nukkunut
kuolonuneen kodissaan. - Kiltti setä ei enää tule
kirkkoon. -
Iivo Suvanto