HISTORIAA

Tähän mennessä löytyneiden asiakirjojen mukaan Sonkajanrannalla ensimmäinen talollisena esiintynyt Mattinen on Matfej Jelisejev Mattinen ja hänen vaimonsa Oksenia Jänis.

Matfej lienee tullut kotivävyksi 1700-luvun lopulla, ja mainitaan   talollisena Sonkajanranta 1:ssä (Käpyniemi) vuodesta 1799 Jelisej Mattisena. Siitä mistä Matfej on tullut Sonkajanrannalle ei ole tietoa, mutta on mahdollista että Matfej tuli Vienan Karjalasta. Sillä noihin aikoihin 1700-luvun lopulla sieltä suuntautui voimakas muuttovirta näille seuduille. Toinen mahdollisuus on että hän on tullut Laatokan Karjalasta ja polveutuu aikoinaan Tohmajärven Mattisista, ja heistä hiukan lisää tuonnempana.

Matfein syntymästä ei ole mitään tietoa. mutta lienee kuollut 1800-luvun taitteessa. Hänen vaimonsa Oksinia Jänis on syntynyt n. 1757, sillä hän kuoli 20.6.1844, 80 vuotiaana.

Lapsia heillä oli ainakin Stepan,   Mihaila Mihail ,  Oksinia ja Nastasia

Minun sukututkimukseni lähtee varsinaisesti Matfein Stepan pojasta, joka on syntynyt n.1785 ja kuoli 5.9.1863, 80 vuotiaana.Vaimo Maria os. Ihanus tai Huurinainen syntynyt n.1783 ja kuollut 24.1.1858, 59 vuotiaana. Maria lienee Stepanin toinen vaimo ja lapset ollevat ensimmäisestä avioliitosta.

Stepanilla oli yhdeksän lasta joista Sukukirja sivuilla

Tohmajärven Mattisista

Historioitsija Oiva Saloheimon mukaan Tohmajärvellä esiintyneet Mattiset ovat Pohjois-Karjalan Mattisten kantaisiä.

Hilipan Matvei: (Matvei Hilipanpoika)tuli ruptuurisodan jälkeen Villalasta Petranvaaraan Mitrilä no 1:een  . Hänellä oli 3 poikaa: Hotko, Iivana, Miina (Miina-Miinalaisten kantaisä)

Hilipan talossa asunut 1684 saakka Hotko, Iivana vanhempi, Miina, Vasili, Omossi sekä Iivana nuorempi.

Hotko, vaimo Maria Piirotar -1690

OHVANA Mattinen, Hotkon poika (Offan Matfeoff)tuli 1729 tilan omistajaksi. Ohvana kuoli 1753

Pojat: Iivana ja Jaakko. 1756 Jaakko Tjärvellä lautamiehenä

Vasili muutti 1675 kotoaan Matvein luota naapuriin

Jaakko muutti 1670 Venäjälle (Lienee Hilipan veli)

Omossi muutti 1684 Salmiin

Iivana lienee mennyt myös Salmiin.

Tohmajärven henkikirjat:

Petranvaara

1864Wasilei Offanoff, pojat: Wasilei ja Stepan, tytöt: Maria ja Anna

1863 no 1 Jakob Offanoff

no 4 Wasilei Offanoff

1859-62 no 4 Wasilei Offanof

OHVANA

Saksat: Ryhmä, joka vastoin valtakunnan lakia harjoitti kaikin mahdollisin verukkein maatalouden ohella kauppaa, joko markkinoiden maakunnan tuotteita koottuaan ensin niitä naapureiltaan tai välittäen venäjän tuotteita Pohjanmaalle tai etelä-suomeen. Saksoista tunnetuin on Ohvana Mattinen Tohmajärven Petravaarasta. Ohvana joutui aluksi syrjään talonpidosta, sillä isän kuoltua äiti Maria Piirotar otti miehekseen Levotonverisen Juhana Silvennoisen, joka taas hankki yhtiömieheksi taloon veronvuokraaja Karl Tujuliniin. Monien rettelöiden jälkeen Silvennoinen muutti vuonna 1729 Kuhilasvaaraan jättäen viimein talon poikapuolelleen. Ohvanaa ei nähtävästi tyydyttänyt maanviljely isäpuolen holhouksessa ja niin hän ryhtyi kulkemaan kauppiaana -vastoin lakia. Viisain liiketoimin hän kokosi alkupääoman perustaksi  yhä laajenevalle yritykselle kokien sentään vastoinkäymisiäkin, mutta lannistumatta niistä.Ensimmäinen kirjoissa mainittu liiketoimi osoittaa Ohvanan aloittaneen hevoskauppiaana. Hän myi Nilsiäläiselle Matti Pasaselle kantavan tamman sillä ehdolla, että varsominen onnistuisi. Hevonen kuoli kuitenkin ja Pasanen velkoi hintaa 43 kuparitaalaria takaisin.Ohvana kenties välitti hevosia. Aunuksesta suomeen juhtien puutetta poteville talonpojille.

Jo 1730-luvun alussa monitoiminen saksa voi antaa naapureilleen luottoja - tietysti tavaratoimituksia vastaan. Samoin hän välitti kirkkoherra Norrgreenin palkkaparseeleja kaupaksi, tosin taas aluksi epäonnistuen, sillä vuonna 1732 Norrgreen velkoi 12 ½ ruplaa, jotka hän oli lainannut Ohvanalle neljä vuotta aikaisemmin.

Liiketoimien sujuminen edellytti kulkuvälineitä. Ohvana hankki oman tilavan veneen, jolla rahtasi tavaraa Muljulasta Lappeenrantaan.Kenttä laajeni vähitellen. Voin lisäksi Ohvana osti ja myi turkiksia -kenties erikoistuen karhunnahkoihin. V 1739 hän joutui tullin kanssa vaikeuksiin Lappeenrannassa, kun hänen tuomiensa karhunnahkojen epäiltiin tulleen alunperin Venäjältä. Kenties epäily ei osunut aivan harhaan, sillä hakiessaan todistuksia nahkojen kotimaisesta alkuperästä osoitettiin vain yksi ostetuksi Melaselältä Samoihin aikoihin Ohvana ryhtyi yhteistyöhön virkamiesten kanssa välittäen veropellavia Turkuun asti. Näin hän sai tuekseen Kruunun-vouti Andersinin, kuitenkin kaikesta päätellen sillä edellytyksellä, että liiketoimet eivät julkisesti ylittäisi laillisia rajoja.

Asiakkaiden piiri laajeni, katovuosina Ohvana välitti viljaa Kiteeläisille ja kaiketi muillekin. Jopa Kaavilla asti riitti häneltä rahaa veronmaksuun voi-toimituksia vastaan. Kaavilaiset toivat tunnollisesti maksunsa, jopa vähän ylikin toivoen saavansa jyviä ja olkia. kun Ohvana oli poissa, kätkivät Kaavin miehet voikönttönsä torppari Antti Ketolaisen heinäpielekseen. Asiaan puuttui nyt myös isäpuoli Juhana Silvennoinen ja otti voit haltuunsa, ettei niitä voisi viedä luvatta rajan yli, ja ilmiantoi ne rajaratsastaja Kexlerille  -kaikesta päätellen Silvennoinen ei kovin laupiain silmin katsellut pojintimaansa. Salakuljetusta koskeva selitys syntyi vasta sitten, kun voiharkkojen yöllinen ja siis salainen poisvienti paljastui.

Palttinaa ja Aivinaa ostettiin suuria määriä Aunuksesta ja välitettiin Pohjanmaalle. Toimintaa pidettiin 1670-luvulla luvattomana. Mm Omossia ja Vasilia syytettiin.

Pikkuvihan vuodet merkitsivät Ohvanalle kiihkeää toiminnan ja korkean vaikutusvallan aikaa. Ruotsin armeijan muonahuolto oli jäänyt etukäteen järjestämättä ja Ohvana sai tehtäväkseen hankkia sekä muona-aineita että hevosia. Koska hän ei itse ehtinyt ulottaa hankintojaan koko maakuntaan, otti hän yhtiöönsä Lieksalaiset Olli Turusen ja Tahvo Partasen.Ohvana osti voita ja teuraskarjaa saaden kokoon voita 700 leiviskää l. yli 3000 kg sekä teuraskarjaa 150 päätä. Kesällä ja syksyllä 1742 tuli vuoro auttaa maakunnan puutteenalaisia myymällä viljaa ja olkia - tämäkin yhdessä Lieksalaisten kanssa. Yhtiö purkaantui syksyllä 1744.

Kruunu turvautui Ohvanaan uudelleen vuosina 1746-50 Venäjän-kriisin aikana, jolloin hän toimitti armeijan varastoon suolalihaa. Alihankkijoiksi hän sai mm. Röksän Olli Haapalaisen, kuulun sissipäällikön, joka lupasi ostaa toimeksiantajiensa lukuun 150 leiviskää mainittua tavaraa. Haapalaisen liikemiehentaito ei vastannut kuitenkaan hänen sotataitojaan, ja erä jäi saamatta. Nämä liiketoimet vaativat pääomaa enemmän kuin Petranvaaran miehellä oli. Vuonna 1752 hän sai luottoa Koverolaiselta pitäjänkirjuri Lorentz Elfströmiltä yli 1100 kuparitaalaria, jota jo vuoden kuluttua perittiin takaisi oikeusteitse. -Elfström itse oli luultavasti yhtä korkean tason liikemies kuin Ohvanakin hoidellen kaikessa hiljaisuudessa yhteyksiään rajan yli Korpiselän kautta. Hän kokosi omaisuuden joka meni perintönä tyttärelle ja vävylle.

Ohvanan kuoltua joulukuussa 1753 hänen poikansa I